Pentutreffeilyä

Sunnuntaina pidettiin pitkään odotetut pentutärskyt, kun Katja ja Mikko ajelivat Okran ja Vilman kera viikonlopuksi Helsinkiin treffaamaan Vilman velipoikia (ja muitakin sukulaisia samalla reissulla). Velho ja Eppu ovatkin treffailleet useaan otteeseen, mutta muistivat selkeästi myös Vilman, ja Vilma muisti veljet! Heti laitettiin hurjat pörröpainit käyntiin, eikä kukaan jäänyt alakynteen, vaan kolmen kimppa oli varsin tasapuolista riekkumista. Saga ja Okra antoivat kakaroiden rällätä, ja hengailivat mukana aikuismaisen arvokkaina. Tosin keskenään isot tytöt olivat vähän napit vastakkain, ja yhdessä käänteessä ottivatkin yhteen sen verran rajusti että väliin piti mennä ihan fyysisesti. Onneksi ei kuitenkaan ehtinyt sattua mitään vakavampaa kummallekaan; Sagalle tuli alahuuleen pikku vekki, ja kuonon päässä on ihan pieni naarmu. Toivottavasti Okraltakaan ei pärästäpäin löytynyt kummempia vammoja, näitä sattuu kun tapahtuu! ;)

Pennuilla oli kuitenkin kivaa, ja hyytymisen merkeistä huolimatta riekkumista jatkettiin vielä sisätiloissakin, kun ulkoilun jälkeen poikettiin meille kahville.

Kiitoksia visiitistä Katjalle, Mikolle ja Elinalle, hauskaa oli! :) Toivottavasti ensi kerralla joukkoon liittyisi myös Unna-sisko, ja parhaassa tapauksessa Ronski-isäkin!

Takaa-ajoa

Äiti tulee!

Velhon ja Epun yhteinen tahti

Vilman upeat silmät

Jännän äärellä

Torstaina oli ihan tuhottoman jännät paikat Velho-otuksella, kun ajeltiin Viikkiin vetäisemään pieni lenkki äidin kanssa (siis meikäläisen äidin, Velhon emo-otus tavataan vasta sunnuntaina). Reissun pääasiallinen tarkoitus oli käydä tsekkaamassa kavioeläimiä ihan lähietäisyydeltä Viikin ponitallilla, elikot kun majailevat aamupäivisin aitauksessa. Kaakit huomattuaan Velho aloitti melkoisen pärräysvouhotuskonsertin, mutta kuitenkin kiinnostus oli sen verran kova, että uskallettiin suht läheltä mennä tutkimaan isoja kummajaisia. Jonkin aikaa kun oltiin katseltu, niin alkoi sentään melukin helpottaa. Ipana taisi todeta elukat vaarattomiksi, vaikka hitusen varuillaan oli vielä oltava.

Heppakatsauksen jälkeen vetäistiin pieni lenkki Hallainvuorella, ja vastaan tuli pari mukavaa koiraa, joihin Velho pääsi ihan tutustumaankin, kunhan omistajat olivat huudelleet asiaankuuluvat informaatiot toisilleen. Eka tuttavuus oli lapinkoiranarttu Lumi, Fidelis-kennelistä. Ei tullut kysyttyä täydellistä nimeä, mutta pienen googlettamisen jälkeen arvelen, että kyseessä on iän, värin ja nimen perusteella Fidelis Lumipallo. Näyttää ainakin samalta :) Pian seuraan liittyi myös nuori lagottotyttö, josta Velho riemastui niin että laittoivat kunnon lumirallit pystyyn, ja vähän nylkkyjuttujakin piti kokeilla siinä ohessa ;) Aikamoinen uros!

Perjantaina käväistiin Laumassa piikittämässä rabies-rokote, ja tietty samalla kurkattiin mitä näyttää vaa'an lukemat tällä kertaa. Parissa viikossa oli tullut reilu kilo lisää, eli nyt painoa oli 11,25 kg. Eläinlääkäri kehui että on kyllä todella sopusuhtainen ja hyvässä lihassa, ei yhtään ylimääräistä mutta ei myöskään yhtään liian hoikka. Ihan hyvä tuo kasvutahti taitaa siis olla, vaikka välillä kovin hurjalta tuntuukin!

Tänään oltiin taas pentukursseilemassa, ja uusina juttuina harjoiteltiin liikkeestä seisomista sekä kohdentamista - tässä tapauksessa kosketusalustan avulla. Eli lähdettiin liikkeelle ihan alkeista, palkattiin koiraa pelkästään alustan katsomisesta, ja siitä vähitellen edettiin jo ihan kosketukseen asti. Velho tosin uteliaana äijänä tökkäsi alustaa kuonolla jo tokalla yrityksellä ;) Kotosalla olisi tarkoitus jatkaa harjoittelua hiirimaton avulla, ja naksutin on tuossa myös oivallinen apuväline.

Huomenna onkin sitten tärskyt Okran, Vilman ja Epun kanssa, innolla jo odotellaan! :)

Ensituttavuutta kosketusalustan kanssa; Velho pähkäilee että mitähän nää nyt haluaa mun tekevän...

Velho pätevöityy

Perjantaina treffattiin taas perinteisesti Eppu-veljeä, ja pojat laittoivat riekkupainit pystyyn yhtä nopean kaavan mukaan kuin aina ennenkin. Hirmu hauskaa oli taas, vaikka välillä piti tietysti ottaa vähän mittaa toisesta, kunnon äijämeininkiä siis! Emännät sen sijaan värjöttelivät ja hytisivät kovan tuulen kourissa, ja lämpenemistä joutui hetken odottelemaan vielä kotiinpaluun jälkeenkin...

Lauantaina vietettiin synttäreitä taas pentukursseilun merkeissä. Velho kyllä pätevöityy päivä päivältä enemmän, ja lauantaina sai ihan tosissaan olla ylpeä kakarasta! Matkalla Konalaan ei takaboksista kuulunut minkäänlaista vinkupiippausta, eikä edes roikuttu ikkunoissa tai koiraverkoissa, minkä ansiosta varmaan matkapahoinvointikaan ei puskenut päälle tällä kertaa. Oltiin sen verran ajoissa paikalla, että ehdittiin vetäistä pieni lenkintapainen ennen kurssille menoa, ja saatiin myös ohitettua toinen koira oikein esimerkillisesti kadun toiselta puolen. Kompassissa oli monta rekkua odottelemassa kurssien alkua, eikä Velho tällä kertaa puhissut tai pärrännyt kenellekään, vaan nätisti mentiin ohi ja jäätiin odottelemaan toko-tilaan pääsyä. Epeli on siis hoksannut, että sinne mennään treenaamaan, eikä välitetä muista. Tämä nosti niin hyvin fiilistä, että treeniä varten oli mielentila jo valmiiksi virittäytynyt täydelliseen kuosiin - varmaan sen takia sujuikin ihan mahdottoman hienosti! Kerrattiin alkuun vanhoja juttuja, tehtiin perusasennossa käännöksiä ja vähän pidennettiin paikalla makaamisen kestoa. Harjoiteltiin myös ohittamista niin, että kaikki kuusi ohjaajaa koirineen asettuivat isoon rinkiin, ja sitten yksi koirakko kerrallaan pujotteli piirin läpi, ja tarkoitus oli saada pidettyä koko ajan oman koiran huomio itsessä, ja välttää katsekontakteja muihin. Velho veti todella hyvin, vaikka tietysti tilanne oli paljon helpompi kuin kadulla tuntemattomia koiria ohittaessa. Lopuksi tehtiin vielä luoksetuloharjoitus. Koirakot asettuivat molemmin puolin salia seinän vierustoille, niin että keskiosa jäi tyhjäksi harjoitusta varten. Sitten yksi kerrallaan vietiin oma koira salin toiseen päähän kouluttajan pideltäväksi, ja innostettiin koiraa ja näytettiin nameja ja houkuteltiin kaikin mahdollisin tavoin, ja samaan tyyliin lähdettiin ensin peruuttamaan, ja sitten käveltiin toiseen päähän. Siellä odoteltiin kunnes kouluttaja antoi merkin, että saa kutsua koiran. Kaikilla oli aivan loistavat luoksetulot, Velhokin pinkoi tuhatta ja sataa suoraan mun luokse, eikä välittänyt vähääkään ympärillä olevista koirista! Hieno pentu! :)

Sunnuntaita on vietetty rennosti ulkoilun ja syömisen parissa. Saga ja Velho pääsivät mukaan, kun käytiin naapurissa "isovanhempien" luona syömässä hirvipataa. Pörröturkit saivat tietysti maistaa myös - "Se oli hyvää, mutta sitä oli IHAN liian vähän!". Velho sai myös kissasiedätystä, kun Elli makoilla möllötti kaikessa rauhassa tv-tasolla lampun takana. Kauheasti Velhoa kiinnosti, ja piti käydä vähän väliä nuuskimassa kummallista karvamöykkyä, ja välillä sille piti vähän päristä ja haukkuakin, mutta se puoli väheni huomattavasti kun oltiin jonkin aikaa ihmetelty. Kissoihin tottuminenkin on siis hyvällä alulla!

Kuvia sunnuntain metsälenkiltä:

Sagaa tuppaa taas naurattamaan tällainen meininki!