Naksuttelua

Leikkauksesta on toivuttu oikein kivasti, kun kiristelevät tikitkin napsittiin pois viime viikon maanantaina. Oman sairasloman takia ei olla voitu vielä oikein harrastaa kunnon lenkkejä (eli siis kunnollisia pitkiä metsälenkkejä), joten on ollut pakko yrittää kehittää aktiivista tekemistä näin neljän seinän sisällä, ettei pää lahoa ihan totaalisesti.

Sagalle ei koskaan ole oikein opetettu mitään varsinaisia temppuja (ihan turhia sellaiset ;)), muuta kuin "tassu", "toinen tassu", "high five" ja "kumpi käsi". Nyt tässä tylsällä saikulla tuli kuitenkin innostus treenailla kaikkea mahdollista, ja hyvin tuntuu ikäloppu 3,5-vuotias koirakin vielä oppivan, ja innostusta riittää ;D Saga ehdollistui naksuttimeen pentuna, ja aika pitkään sitä koulutuksessa käytettiinkin. Jossain vaiheessa se kuitenkin jäi pois joksikin aikaa, ja sitten kun olisi otettu taas käyttöön niin siitä olikin tullut hirmu pelottava juttu! Tiettyjä asioita opettaessa aloin taas kaipailla naksua, lähinnä koska sen kanssa ajoitus olisi paljon helpompi saada kohdilleen. Vahvisteen kun pitäisi kuitenkin tulla alle sekunnin kuluessa halutusta suorituksesta, jotta koira sen ymmärtää. Voihan toki kehua sanallisesti kuten tätäkin ennen, mutta sitten pitäisi ainakin keksiä jokin uusi yksitavuinen kehusana. Naksu tuntuu kuitenkin tehokkaammalta vaihtoehdolta, jo siksi että puhuessa äänenpaino vaihtelee aina väkisinkin, vaikka olisi miten lyhyt sana. Ja kliksuttelu sopii paremmin itselle, kuin kielen naksuttelu tai muu ääni.

Kävin eilen ostamassa uuden naksuttimen, jossa on vaimeampi ja pehmeämpi ääni kuin tuossa vanhassa laatikkomallissa. Ja tuotakin voi vielä vaimentaa vaikka pistämällä taskuun tai selän taakse.  Naksua olisi tarkoitus käyttää myös tulevan pörröpennelin kanssa, joten eihän siitä mitään tule jos tuo vanhempi vellihousu pelkää kyseistä ääntä. Eli nyt sitten vain naksuttimen "lataamista" hirmuisella määrällä toistoja, niin kyllä varmaan Sagalle menee taas jakeluun että sehän onkin tosi kiva juttu :)

Toipumista leikkauksesta

Tänään voidaan jo paljon paremmin, joskin itsellä painaa hillitön väsy silmiä "hieman" katkonaisten yöunien takia. Päätettiin nukkua koko porukka yläkerrassa kuten normaalistikin, ja Sagganen piti siis roudata portaat ylös ja makkarin vangiksi. Ei oikein neiti lämmennyt ajatukselle häkkyrä päässä nukkumisesta. Hetken kyllä makoili ihan aloillaan, mutta sitten alkoi itku ja jumitus seisten tai istuallaan, ja kerran kun oli ylös noussut niin ei sitten enää tahtonut löytyä sopivaa asentoa. Lopulta tein itsekin pedin lattialle Sagan viereen, ja otin muovisen kiusankappaleen pois raukan päästä. Koira kyllä rauhottui saman tien, mutta itse en meinannut saada unenpäästä kiinni kun ilmeisesti jokainen hermosyy oli niin pingottunut havahtumaan, jos yhtään vieressä liikehditään levottomasti tai yritetään nuolla haavaa. Tosi nätisti Saga kuitenkin nukkui lopun yötä, eikä sattunut edes mitään vahinkoja, vaikka olin ihan varma että vähintään yhdet pissat tulee potilaalla sisätiloihin. Vesi ei tosin kelvannut ollenkaan illalla eikä yönkään aikana. Aamulla ennen töihin lähtöä käytiin pihalla asialla, ja sen jälkeen maistui muutama pieni pala kurkkua (jee, nestettä!) :D Sampo jäi kotiin etätöihin ja koirahoitsuksi.Tänään Sagalle onkin jo maistunut ruoka ja juoma ihan normaalisti, ja pienellä hidastempoisella kävelylläkin on käyty pari kertaa. Joku mahaa suojaava kura-asu olisi tosi passeli, ulkona kun on satanut koko päivän. Olis se talvi nyt voinut jäädä heti ekalla yrityksellä!

Äsken otettiin pois haavaa suojannut sideharso, ja huuhdeltiin vähän lämpimällä vedellä. Haava näytti hyvältä, mutta rupesi selkeästi kiinnostamaan Sagaa enemmän nyt kun se on ihan avoin tarkastelulle. Varmaan siis pitää kauhusuppilo laittaa päähän ainakin yöksi, hyi! :(

Nyt pitäisi sitten pari viikkoa selvitä lyhyillä ja kevyillä (eli tylsillä) lenkeillä, ja kaikki rajunpuoleinen riekkuminen on bannattu. Ajoitus on kieltämättä hyvä, koska itsekin jään ensi tiistaista parin viikon saikulle tyräleikkauksen takia. Onpahan ainakin toipilaille seuraa toisistaan :)

Ne teki musta steriilin!

Saga-raasu kävi tänään sterilisaatiossa, ja nyt ollaan tunnin verran oltu kotosalla. Leikkaus sujui hyvin, poistettiin munasarjat ja osa kohdusta. Operaatio suoritettiin inhalaatioanestesiassa, mikä sujui ilman ongelmia. Saga oli leikkauksen ajan suonensisäisessä nesteytyksessä, ja sai kahta eri kipulääkettä (tulehduskipulääke ja opiodi), sekä antibiootin. Kaikki näytti onneksi hyvältä ja normaalilta, ei siis ollut tulehduksia tms. Nyt pitäisi sitten vähän aikaa ottaa iisisti ja pitää inhottavaa tötteröäkin päässä ainakin tikkien poistoon asti, eli vähintään se 10 vrk. Huomenna sitten lisää kipulääkettä naamariin, ja lääkitys jatkuu muutaman päivän ajan. Hirmusesti poloista vielä itkettää, mutta johtuu varmaan siitäkin että ompi vielä vähän tokkurassa. Ja toi kamala tötterö! Raukka ei vielä ole tajunnut, ettei päätä kannata pahemmin roikottaa suppilon kanssa, se kun tuppaa silloin ottamaan vähän maahan osumaa. Saa nähdä miten nopeasti se tuohon tottuu, ja oppii toikkaroimaan törmäilemättä - varmaan sitten kun on aika ottaa koko häkkyrä pois :D

Pitänee miettiä miten hoidetaan nukkumisjärjestelyt tässä muutamana yönä, portaiden kiipeämistäkin kun pitäisi välttää vähän aikaa. Eli joko kannetaan Saga ylös (ja alas) ja tukitaan portaat, tai sitten nukun sen kanssa pari yötä alakerrassa olkkarin sohvalla...

Tyrmättynä eläinlääkärin lattialla.

Vihdoin kotona turvassa, ja lattialämmityskin on aika kiva.