Velho 12 viikkoa

Tänään epeli viettää 3kk-synttäreitään, ja sen kunniaksi ihmiset juhlivat kebabilla ja haukut saavat iltaruuaksi maistella lohiriisipuuroa.

Torstaina riekuttiin taas kavereiden kanssa, ja samana iltana oltiin Lauman pentuklubin ekalla luennolla (terveydenhoito ja ensiapu), johon ei tällä kertaa näyttänyt olevan kovinkaan tunkua, koska meidän lisäksi oli vain yksi pentu - mutta sepä sattumoisin olikin 7kk ikäinen lapinkoirapoika, joten mikäs sen hauskempaa. Faktahan on, että 1 lapinkoiranpentu >= vähintään 5 kpl vääränrotuisia ;) Seuraavalla kerralla on vuorossa pennun fysiologinen kehitys, toivottavasti sinne tulisi vähän enemmän jengiä!

Eilen oli tosiaan eka rokotusreissu, joka meni oikein hienosti. Tutkimuspöydällä oli vallan mukava istuskella ja mässäillä nameilla samalla kun lekuritäti tutki ja räpläsi joka puolelta. (Pöydällä oleiluun ollaan tietty perehdytty ihan testimielessä jo kotosalla, eikä sitä tarvinnut sen enempää edes harjoitella, kun kaveri ei ollut moksiskaan koko jutusta; häntä pystyssä vaan katteli että mikäs paikka se tämä on ja mitä kaikkea kivaa täältä löytyy - NAMIPURKKI AINAKIN, JEE!) Velho todettiin oikein terveeksi ja hyvällä mallilla olevaksi koiranaluksi. Piikkiä kakara ei edes huomannut, ja sai tietysti ell:n puolelta mahdottomasti kehuja myös rohkeudesta ja reippaudesta. Viralliseksi painoksi vaaka näytti tällä kertaa 7,6 kg.

 

 

 

 

 

 

"Mä annan sulle halin, koska oot mun palas kaveli!"

Koirakavereita

Alkuviikko on mennyt rattoisasti kavereiden kanssa temmeltäessä. Eilen taaperrettiin Velhon kanssa Isokytöön vierailemaan Eijan luona, ja siellä laitettiinkin melkoiset leikit pystyyn Josen kanssa. Vito-vanhus alkaa jo olla niin raihnainen, ettei riekkuminen enää oikein nappaa, mutta erotuomariksi piti tietysti välillä mennä örisemään. Velho ei kyllä arastellut hurjan kokoista kaveria yhtään, vaan kovasti yritti leikkiin kutsua sitäkin!

Kotimatkalla mentiin metsän kautta hevostalleille kattomaan että josko niitä kaakkeja vihdoinkin näkyisi - ja olihan siellä niitä oikein useampi kappale! Ja niille piti kyllä päristä vallan hurjasti!

"MurrrrPärrrr", sanoi Velho kun pollet huomasi.

Tänään pidettiin taas riekkutuokio samalla jengillä, ja kyllä taas jaksettiin pitkään peuhata ilman minkäänlaisia hyytymisen merkkejä. Mutta nyt täällä makoileekin kaksi väsynyttä koiraa pitkin lattioita ;)

Treenailua ollaan myös harrastettu joka päivä muiden juttujen ohessa, ja kyllä tuo pikkuipana tuntuu olevan melkoisen kätevän pätevä koiranalku. Luoksetulon handlaa jo oikein hyvin, joten vaikeustasoa voisi hieman nostaa ja testata miten homma sujuu pienen häiriön alla. Ruokaa osataan myös odottaa tosi nätisti, vaikka toisinaan sitä pöperön valmistusta vähän yritetään hoputella tuolta lattian tasolta, ja hypellään kärsimättömänä muutama piruetti! Kontaktia Velho tosiaan ottaa oikein mainiosti ja oma-alotteisesti, vaikka esim. iltalenkillä kehumisen ja palkkauksen ajoitus on melko haastavaa saada osumaan nappiin, kun tuolla otuksella on niin pienet ja tummat silmät, ettei aina tiedä mihin se katse tarkalleen suuntautuu... paljon mahdollista että joskus on tullut palkattua namikäden mulkoilustakin ;) Käskystä istuminen on ollut varmaan helpoin opettaa, kun tuota istumista Velho on alusta asti harrastanut ihan omatoimisesti tosi paljon - esim. aina kun pitää odottaa jotain, niin istutaan niin mahdottoman kauniisti ja kaikessa rauhassa! Sitä ei siis ole tarvinnut edes opettaa erikseen :)

 

 

 

 

 

 

 

 

Pentuleikkejä ja kaupunkikierroksia

Eilen oltiin koirakoulu Kompassin järkkäämällä pentuleikkitunnilla, jossa oli meidän lisäksi kolme pentua (isovillakoira, collie ja seropi). Siellä sitten saatiin riekkua sekä pareittain että koko porukalla, ja hauskaa tuntui olevan! Ohjaajakin kehui että Velho on ikäisekseen tosi rohkea pentu. Muut olivat vähän vanhempia, kun leikkitunti oli tarkoitettu 3-5kk ikäisille koirille - piti ihan etukäteen varmistaa että saako viedä 11-viikkoisen pikkuipanan, ja hieno juttu että onnistui! Voi olla että otetaan uusiksi jossain vaiheessa.

Tänään ajeltiin tosiaan junalla Helsingin ytimeen, ja käytiin siellä ihmettelemässä paikkoja. Junassa Velho oli taas tosi hienosti, vaikkei päästy edes istumaan. Tuli siis ihmispaljouteen totuttelua mukavasti jo matkalla. Rautatieaseman vieressä käytiin sitten pissalla, ja sitten käveltiin Kaivopihan kautta Stockalle, ja siellä sitä ihmettelemistä kyllä riittikin. Pää vaan pyöri villisti joka suuntaan, kun olisi pitänyt kaikkea katsella samanaikaisesti! Lemmikkiosastolta käväistiin kattelemassa leluja, ja  ostettiin pienet herkut mukaan. Vähän päristiin myös pehmolelu-rotikalle ja parille mittelspitzille ;) Ihailevia katseita Velho sai kyllä osakseen melkoisen määrän, ja jokunen uskaltautui tulla ihan ääneenkin ihastelemaan. Ihmeen moni jopa tunnisti lapinkoiraksi, vaikka tuli niitä husky-veikkauksiakin taas jokunen.

Kotimatkalla päästiin onneksi istumaan, ja Velhon teki ensin mieli hengailla junan ikkunalaudalla, mutta sitten väsy voitti ja nukahdettiin nätisti penkille. Ei olis malttanut ollenkaan lähteä junasta pois, kun oli niin mukava nukkumapaikka ;)

Junailua ja ulkoilua

Täällä on jatkettu harjoituksia samaan tyyliin kuin viime viikollakin. Joka päivä ollaan käyty ulkoilemassa ja ihan hihnalenkeilläkin, ja hyvin tuo Velho-epeli kyllä alkaa kytkettynä kulkea ja ottaa myös ihan oma-alotteisesti kontaktia. Tietää siis jo selkeesti, että taskut on nameja pullollaan, ja niitä heruu kehujen kera kun vähän silmiin napittaa ;) Ohikulkijoita vähän vielä jännitetään, ja sitten tietty pöhistään ja vähän päristäänkin ohikulkeville koirille. Ollaan nyt vielä toistaiseksi otettu ihan kunnolla etäisyyttä, ja namibaarit aukeaa jo ennen varsinaista ohitusta. Kyllä se siitä, paljon vaan treeniä! Luopumista ollaan myös alettu harjoittelemaan, niin sitä voisi sitten soveltaa vaikka noihin ohituksiinkin.

Eilen nautiskeltiin lumisesta metsästä oikein olan takaa, ja tänään tehtiin pieni pyrähdys junalla. Käveltiin Kyrölän seisakkeelle ja ajeltiin siitä Järvenpään asemalle josta sitten käppäiltiin takaisin kotiin. Juna ei jännittänyt kaveria kyllä yhtään, tyytyväisenä istuskeli penkillä ja katteli maisemia. Katotaan mitä tuumii sunnuntaina kun tehdään vähän pidempi junamatka; meinattiin nimittäin lähteä vähän stadiin rälläämään!

Sunnuntain aktiviteetit

Tänäänkin on ohjelmaa ollut ihan riittämiin. Päivällä käytiin mm. väijymässä junia ja moikattiin Jannea eli Sibelius-patsasta. Sitten tavattiin taas uusia ihmisiä, kun isä ja Riitta kävivät tutustumassa uuteen "lapsenlapseen" ;) Ja heti perään tuli lisää vieraita, kun vanha naapuri Eija ja mäyräkoira José saapuivat visiitille. Saga-raukka jäi Josén parhaana kaverina vähän taka-alalle tällä kertaa, kun maastonakki tykästyi pikkuapinaan ihan mahdottomasti! Hirveetä ärinää ja pärinää ja painimista! Pitää tässä jonain päivänä tutustuttaa kaveri myös muihin Eijan elukoihin, sieltä kun löytyy mäyräkoiran lisäksi kolme sakemannia ja yksi seropi :)

Nyt on myös ilmoittauduttu Velhon kanssa Eläinklinikka Lauman pentuklubille, joka starttaa 24.1. sisältäen kolme luentokertaa, joihin otetaan pennut mukaan. Saa sitten Velho opetella tuota rauhoittumistakin porukassa! Vastapainona mennään ensi lauantaina koirakoulu Kompassin pentuleikkitunnille, jolle näillä näkymin osallistuu meidän lisäksi 3-4 pentua. 16.2. alkaa tokopainotteinen pentukurssi samaisessa koirakoulussa, ja se kestääkin huhtikuun loppuun asti, ja sisältää 2 teoria- ja 10 käytäntötuntia. Sieltä saa kyllä varmasti oikein hyvän pohjan, mitä ikinä nyt sitten aletaankin myöhemmin harrastelemaan.

 

 

 

Velho 10 viikkoa!

Tänään tuli Velholla 10 viikkoa mittariin, ja sitä juhlistettiin yhdessä Eppu-veljen kanssa! :) Eppu emäntineen tuli meillä käymään, ja kyllä pojilla oli hauskaa heti ensi näkemältä - ihan kun eivät olisi erossa olleetkaan! Ensin vedettiin kunnon riekkusessiot ulkona, ja sitten siirryttiin sisätiloihin jatkamaan kun ihmisiä rupes vähän hytisyttämään ulkona
seisoskelu ;)

Paljon on veljeksissä samoja piirteitä, ja rohkeuttakin piisaa molemmissa ihan riittämiin. Painimatseissa lähtee ääntä ihan järjettömästi, kun pärisevät pentuotukset ottavat mittaa toisistaan. Epun kanssa varmasti treffataan pian
uudestaan :)

Synttäreiden miinuspuoli oli sitten matolääke, joka aiheutti kunnon "hyi yök en syö" -reaktion! Ällöttävää mömmöä, mutta lopulta oli pakko alistua ja niellä se moska ;)