Koirakavereita

Alkuviikko on mennyt rattoisasti kavereiden kanssa temmeltäessä. Eilen taaperrettiin Velhon kanssa Isokytöön vierailemaan Eijan luona, ja siellä laitettiinkin melkoiset leikit pystyyn Josen kanssa. Vito-vanhus alkaa jo olla niin raihnainen, ettei riekkuminen enää oikein nappaa, mutta erotuomariksi piti tietysti välillä mennä örisemään. Velho ei kyllä arastellut hurjan kokoista kaveria yhtään, vaan kovasti yritti leikkiin kutsua sitäkin!

Kotimatkalla mentiin metsän kautta hevostalleille kattomaan että josko niitä kaakkeja vihdoinkin näkyisi - ja olihan siellä niitä oikein useampi kappale! Ja niille piti kyllä päristä vallan hurjasti!

"MurrrrPärrrr", sanoi Velho kun pollet huomasi.

Tänään pidettiin taas riekkutuokio samalla jengillä, ja kyllä taas jaksettiin pitkään peuhata ilman minkäänlaisia hyytymisen merkkejä. Mutta nyt täällä makoileekin kaksi väsynyttä koiraa pitkin lattioita ;)

Treenailua ollaan myös harrastettu joka päivä muiden juttujen ohessa, ja kyllä tuo pikkuipana tuntuu olevan melkoisen kätevän pätevä koiranalku. Luoksetulon handlaa jo oikein hyvin, joten vaikeustasoa voisi hieman nostaa ja testata miten homma sujuu pienen häiriön alla. Ruokaa osataan myös odottaa tosi nätisti, vaikka toisinaan sitä pöperön valmistusta vähän yritetään hoputella tuolta lattian tasolta, ja hypellään kärsimättömänä muutama piruetti! Kontaktia Velho tosiaan ottaa oikein mainiosti ja oma-alotteisesti, vaikka esim. iltalenkillä kehumisen ja palkkauksen ajoitus on melko haastavaa saada osumaan nappiin, kun tuolla otuksella on niin pienet ja tummat silmät, ettei aina tiedä mihin se katse tarkalleen suuntautuu... paljon mahdollista että joskus on tullut palkattua namikäden mulkoilustakin ;) Käskystä istuminen on ollut varmaan helpoin opettaa, kun tuota istumista Velho on alusta asti harrastanut ihan omatoimisesti tosi paljon - esim. aina kun pitää odottaa jotain, niin istutaan niin mahdottoman kauniisti ja kaikessa rauhassa! Sitä ei siis ole tarvinnut edes opettaa erikseen :)