Jännän äärellä

Torstaina oli ihan tuhottoman jännät paikat Velho-otuksella, kun ajeltiin Viikkiin vetäisemään pieni lenkki äidin kanssa (siis meikäläisen äidin, Velhon emo-otus tavataan vasta sunnuntaina). Reissun pääasiallinen tarkoitus oli käydä tsekkaamassa kavioeläimiä ihan lähietäisyydeltä Viikin ponitallilla, elikot kun majailevat aamupäivisin aitauksessa. Kaakit huomattuaan Velho aloitti melkoisen pärräysvouhotuskonsertin, mutta kuitenkin kiinnostus oli sen verran kova, että uskallettiin suht läheltä mennä tutkimaan isoja kummajaisia. Jonkin aikaa kun oltiin katseltu, niin alkoi sentään melukin helpottaa. Ipana taisi todeta elukat vaarattomiksi, vaikka hitusen varuillaan oli vielä oltava.

Heppakatsauksen jälkeen vetäistiin pieni lenkki Hallainvuorella, ja vastaan tuli pari mukavaa koiraa, joihin Velho pääsi ihan tutustumaankin, kunhan omistajat olivat huudelleet asiaankuuluvat informaatiot toisilleen. Eka tuttavuus oli lapinkoiranarttu Lumi, Fidelis-kennelistä. Ei tullut kysyttyä täydellistä nimeä, mutta pienen googlettamisen jälkeen arvelen, että kyseessä on iän, värin ja nimen perusteella Fidelis Lumipallo. Näyttää ainakin samalta :) Pian seuraan liittyi myös nuori lagottotyttö, josta Velho riemastui niin että laittoivat kunnon lumirallit pystyyn, ja vähän nylkkyjuttujakin piti kokeilla siinä ohessa ;) Aikamoinen uros!

Perjantaina käväistiin Laumassa piikittämässä rabies-rokote, ja tietty samalla kurkattiin mitä näyttää vaa'an lukemat tällä kertaa. Parissa viikossa oli tullut reilu kilo lisää, eli nyt painoa oli 11,25 kg. Eläinlääkäri kehui että on kyllä todella sopusuhtainen ja hyvässä lihassa, ei yhtään ylimääräistä mutta ei myöskään yhtään liian hoikka. Ihan hyvä tuo kasvutahti taitaa siis olla, vaikka välillä kovin hurjalta tuntuukin!

Tänään oltiin taas pentukursseilemassa, ja uusina juttuina harjoiteltiin liikkeestä seisomista sekä kohdentamista - tässä tapauksessa kosketusalustan avulla. Eli lähdettiin liikkeelle ihan alkeista, palkattiin koiraa pelkästään alustan katsomisesta, ja siitä vähitellen edettiin jo ihan kosketukseen asti. Velho tosin uteliaana äijänä tökkäsi alustaa kuonolla jo tokalla yrityksellä ;) Kotosalla olisi tarkoitus jatkaa harjoittelua hiirimaton avulla, ja naksutin on tuossa myös oivallinen apuväline.

Huomenna onkin sitten tärskyt Okran, Vilman ja Epun kanssa, innolla jo odotellaan! :)

Ensituttavuutta kosketusalustan kanssa; Velho pähkäilee että mitähän nää nyt haluaa mun tekevän...