Velho pätevöityy

Perjantaina treffattiin taas perinteisesti Eppu-veljeä, ja pojat laittoivat riekkupainit pystyyn yhtä nopean kaavan mukaan kuin aina ennenkin. Hirmu hauskaa oli taas, vaikka välillä piti tietysti ottaa vähän mittaa toisesta, kunnon äijämeininkiä siis! Emännät sen sijaan värjöttelivät ja hytisivät kovan tuulen kourissa, ja lämpenemistä joutui hetken odottelemaan vielä kotiinpaluun jälkeenkin...

Lauantaina vietettiin synttäreitä taas pentukursseilun merkeissä. Velho kyllä pätevöityy päivä päivältä enemmän, ja lauantaina sai ihan tosissaan olla ylpeä kakarasta! Matkalla Konalaan ei takaboksista kuulunut minkäänlaista vinkupiippausta, eikä edes roikuttu ikkunoissa tai koiraverkoissa, minkä ansiosta varmaan matkapahoinvointikaan ei puskenut päälle tällä kertaa. Oltiin sen verran ajoissa paikalla, että ehdittiin vetäistä pieni lenkintapainen ennen kurssille menoa, ja saatiin myös ohitettua toinen koira oikein esimerkillisesti kadun toiselta puolen. Kompassissa oli monta rekkua odottelemassa kurssien alkua, eikä Velho tällä kertaa puhissut tai pärrännyt kenellekään, vaan nätisti mentiin ohi ja jäätiin odottelemaan toko-tilaan pääsyä. Epeli on siis hoksannut, että sinne mennään treenaamaan, eikä välitetä muista. Tämä nosti niin hyvin fiilistä, että treeniä varten oli mielentila jo valmiiksi virittäytynyt täydelliseen kuosiin - varmaan sen takia sujuikin ihan mahdottoman hienosti! Kerrattiin alkuun vanhoja juttuja, tehtiin perusasennossa käännöksiä ja vähän pidennettiin paikalla makaamisen kestoa. Harjoiteltiin myös ohittamista niin, että kaikki kuusi ohjaajaa koirineen asettuivat isoon rinkiin, ja sitten yksi koirakko kerrallaan pujotteli piirin läpi, ja tarkoitus oli saada pidettyä koko ajan oman koiran huomio itsessä, ja välttää katsekontakteja muihin. Velho veti todella hyvin, vaikka tietysti tilanne oli paljon helpompi kuin kadulla tuntemattomia koiria ohittaessa. Lopuksi tehtiin vielä luoksetuloharjoitus. Koirakot asettuivat molemmin puolin salia seinän vierustoille, niin että keskiosa jäi tyhjäksi harjoitusta varten. Sitten yksi kerrallaan vietiin oma koira salin toiseen päähän kouluttajan pideltäväksi, ja innostettiin koiraa ja näytettiin nameja ja houkuteltiin kaikin mahdollisin tavoin, ja samaan tyyliin lähdettiin ensin peruuttamaan, ja sitten käveltiin toiseen päähän. Siellä odoteltiin kunnes kouluttaja antoi merkin, että saa kutsua koiran. Kaikilla oli aivan loistavat luoksetulot, Velhokin pinkoi tuhatta ja sataa suoraan mun luokse, eikä välittänyt vähääkään ympärillä olevista koirista! Hieno pentu! :)

Sunnuntaita on vietetty rennosti ulkoilun ja syömisen parissa. Saga ja Velho pääsivät mukaan, kun käytiin naapurissa "isovanhempien" luona syömässä hirvipataa. Pörröturkit saivat tietysti maistaa myös - "Se oli hyvää, mutta sitä oli IHAN liian vähän!". Velho sai myös kissasiedätystä, kun Elli makoilla möllötti kaikessa rauhassa tv-tasolla lampun takana. Kauheasti Velhoa kiinnosti, ja piti käydä vähän väliä nuuskimassa kummallista karvamöykkyä, ja välillä sille piti vähän päristä ja haukkuakin, mutta se puoli väheni huomattavasti kun oltiin jonkin aikaa ihmetelty. Kissoihin tottuminenkin on siis hyvällä alulla!

Kuvia sunnuntain metsälenkiltä:

Sagaa tuppaa taas naurattamaan tällainen meininki!