tiistai 26. helmikuuta 2013

Treffit sukulaistytön kanssa

Eilen Velho pääsi treffaamaan serkkupuoli Ritua (Omituinen Tunturirisakas). Velholla ja Ritulla on siis yhteinen isoäiti Luna. Susanna (kennel Omituinen) ajeli Ritun kanssa junalla Järvenpäähän, ja räkänokat saivat viettää oikein hauskan aurinkoisen talvipäivän riekkutuokion. Leikki oli mukavan tasaväkistä, ja kuukautta nuorempi Ritu osasi hienosti pitää puolensa. Ihana pieni pirpana! Kiitokset Ritulle & Susannalle, toivottavasti treffataan jatkossakin! :)

Lisää juttua ja kuvamatskua löytyy Susannan blogista :)








Rantapuistossa sunnuntaina








Puurokattilan esipesu

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Velhotus 4kk

Eilen Velho juhlisti 4kk-synttäreitään, ja vuorossa oli myös pentukurssin toka tunti. Kerrattiin edellisen tunnin asioita, ja alettiin uutena treenata katsekontaktia liikkeessä, seuraamista sekä maahanmenoa liikkeestä. Velholla sivulletulokin alkaa jo sujua oikein kivasti, ja namiakin ollaan jo ruvettu häivyttämään pois kädestä liikkeen ohjausvaiheessa.

Pentukurssin jälkeen suunnitelmissa olisi varmaan junnukurssi, jossa jatketaan toko-alokasluokan liikkeitä, treenataan toisten koirien ohittamista, sekä syvennytään mahdollisiin murkkuiän ongelmiin (niitä odotellessa!). Ilmoittauduttiin myös PLS:n järkkäämälle tokokurssille, joka alkaa huhtikuussa, ja jonka pitää ihan huippukouluttajat: Pekka Korri ja Riitta Jantunen-Korri, jotka myös kasvattavat työlinjaisia bordercollieita. Ja mikä parasta, niin Eppu on tulossa samalle kurssille! :)

Perjantaina käytiin taas rokotuksissa, ja vaaka näytti Velhon kohdalla 10,1 kg. Olisin odottanut vähän enemmän, kun pari viikkoa sitten oli jo sen 9,4-9,5kg, mutta toisaalta ihan hyvä että kasvutahti on vähän hidastunut - ei sekään ole hyvä jos liian nopeasti kasvaa. Raajojen venymisestä huomaa parhaiten miten paljon Velho on kasvanut, ei ole enää mikään pentupallero. Ja päässä komeilee tosi hieno karvahattu, lappalaispennun takatukka! ;)



Maahanmenoa liikkeestä


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Reipas ekaluokkalainen

Perjantaina Velho treffasi taas Eppu-veljeä. Virtaa riitti molemmilla vaikka kuinka, ja pari tuntia vierähtikin nopeasti kun painittiin ja myllerrettiin pitkin metsää. Aika tasaväkistä oli veljesten ottelut, ja luonteissa tosi paljon yhtäläisyyksiä. Kasvutahtikin oli näköjään pysynyt aika samana molemmilla, kun kokoeroa ei paljon ollut :)

Alla pari pätkää poikien leikeistä höystettynä hölmöillä Youtuben valmisbiiseillä:


 




Lauantaina oli tokopainotteisen pentukurssin ensimmäinen tunti (kurssiin kuuluva luento pidettiin edellisenä lauantaina). Vähän etukäteen jännitti, että mitenhän Velho osaa keskittyä häiriössä, ja miten hyvin saan pidettyä sen huomion itsessä. Mutta ei ollut kyllä mitään ongelmia sen suhteen; ylpeä saa olla pienestä apinasta! :) Kurssilla oli yhteensä kuusi koirakkoa, ja apukouluttajana vuoden ikäinen valkoinenpaimenkoira Wilka, jonka kanssa demottiin aina aluksi kaikki liikkeet oppikirjan mukaisesti. Kurssi pidettiin tokotilassa, eikä siellä siis ollut mitään sermejä tai looseja, vaan kaikilla oli kyllä näköyhteys muihin, ja etäisyyttä jokunen metri. Velhoa ei pahemmin muut koirat kiinnostaneet, ei edes häkissä hengaileva Wilka, joka oli ihan meidän vieressä. Ekalla tunnilla harjoiteltiin katsekontaktia, maahanmenoa ja perusasentoa/sivulletuloa. Velho sai paljon kehuja kun osasi niin hienosti, mutta mehän ollaankin näitä harjoiteltu jo kotioloissa. Maahanmeno sai vähän uusia ulottuvuuksia, kun harjoiteltiin sitä oikeaoppisesti niin että seisaaltaan mennään suoraan maahan kyynärpäät ekana. Nopeasti Velho senkin hoksasi, vaikka välillä menikin hieman vinoon tai takapää ekana. Mutta äkkiäkös sen saa hiottua hyväksi, kun palkkaa vain niistä hyvistä suorituksista. "Kotiläksyksi" tuli liikkeiden harjoittelua niin, että saadaan niihin lisää nopeutta ja innokkuutta.







Lauantai-iltana pidettiin Putous-studio meidän torpassa, ja joukkoon liittyi myös puolivuotias samojedityttö Nanu. Velhon mielestä Nanu oli aivan ihana, ja sen valkoinen pörröturkki maistui niiiiin hyvältä! Sitä oli tosi kiva kiskoa ja vähän nyhtää hännästäkin.







torstai 14. helmikuuta 2013

Uutta ruokaa ja koulutusta

Acanan pentunappulat eivät sitten jostain syystä tuntuneet sopivan Velholle, kun maha oli ja pysyi löysällä koko "testin" ajan. Seuraavina vaihtoehtoina oli Eukanuba tai Brit Care, ja arpa osui jälkimmäiseen. Eikä ollut yhtään huono valinta, on nimittäin vaikuttanut ekasta päivästä lähtien tosi hyvältä. Tulosteet muuttuivat täydellisiksi kuin taikaiskusta, ja ruoka tuntuu myös maistuvan hyvälle, mikä sekin on ihan positiivista ;)


Brit Carelta löytyi myös oivallinen pentunami, jonka eteen Velho tekisi varmaan ihan mitä tahansa. Täydellinen koulutusnami siis, paistetun ja maustamattoman broilerin fileen lisäksi - näitä mukaan lauantaina starttaavalle pentukurssille! Ihan selkeästi Velho-otukselle tarkoitettukin, kun pussissa komeilee vähän samannäköinen malamuutin tms pentu:


Perusjuttujen koulutusta ollaan harrasteltu ihan päivittäin lyhyitä pätkiä kerrallaan. Kontaktia, luoksetuloa, istumista, maahanmenoa, ohittamista, perusasentoa... Naksutinta ollaan myös käytetty, tosin silloin Saga pitää laittaa eri huoneeseen. Katsotaan saako tuohon apinaan edes herkkunamien tai megakivojen lelujen voimalla minkäänlaista kontaktia sitten lauantaina kun päästään kunnon häiriössä treenaamaan ;)

Ääntäkin lähtee jo kaverista ihan kiitettävästi, varsinkin kun tulee vieraita koiria vastaan, ja usein pöhinä alkaa jo kohtalaisen pitkän matkan päästä. Lähempänä yltyy sitten välillä melkoiseksi mekkalaksi! Aina ei kuitenkaan ehdi ottamaan tarpeeksi suurta etäisyytä, jos vaikka nurkan takaa salakavalasti pöllähtää koirakko. Pari kertaa on ollut pakko kääntyä toiseen suuntaan, kun ei minkään maailman namitkaan voisi vähempää kiinnostaa. Yleensä kuitenkin pyritään vaan istuskelemaan matkan päässä namit kiinni turvassa, kunnes toinen on mennyt ohi. Mutta eipä tässä oletuksena ollutkaan mikään valmis superkoira, vaan todennäköisesti menee viikkoja ja kuukausia, ennen kuin homma on hanskassa. Paljon kärsivällisyyttä ja iloista treeniä vaan, niin kyllä se siitä!

Sagakin saa sivussa ihan mukavaa treeniä kun Velhoa koulutetaan, ja näyttää tietysti aina mallia edellä ;) Huomiohaukkuminen on kyllä tällä hetkellä (edelleen) ihan prio 1 joka pitäisi kitkeä Sagalta pois, eikä sitä tietenkään saa millään loppumaan, mikäli milloinkaan saa huomiota haukkuessaan ;) Tämä tuppaakin olemaan aika haastavaa, kun joka ikisen ihmisen pitäisi noudattaa täsmälleen samaa kaavaa. Huomiohaukussa kieltäminen on aika turha keino, koska negatiivinen huomiokin on koiralle huomiota. Kehua tietenkin voi sitten kun on ollut hetken hiljaa. Kohta pitää varmaan kiinnittää Sagaan jotkut vilkkuvat kyltit, joissa lukee kissan kokoisin kirjaimin: "ÄLÄ HUOMIOI KUN HAUKUN, ÄLÄ EDES KATSO MINUUN!" :D

Yksinoloharjoitukset sen sijaan alkavat jo sujua ihan mallikkaasti, nykyään ei enää kuulu juuri minkäänlaista piippausta tai muitakaan ääniä. Velhokin on nyt ilmeisesti oivaltanut, että lauma palaa aina takaisin kotiin :)


Perusasento (kontaktissa).

"Seuraa!"


"Maahan!"


"Istu + katso"



Niskalenkki!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Velho 13 viikkoa

Velho vietti lauantaina taas "synttäreitään" Eppu-veljen kanssa rälläten pellolla ja metsässä. Pojilla oli tosi hauskaa, etenkin kun tällä kertaa oli vähän enemmän lääniä missä temmeltää. Eikä ollut enää kovin paljon kokoeroakaan; hyvin on siis Velho ottanut kiinni isoveljeä! Eppu on kyllä edelleen melkoinen karvaturri verrattuna Velhoon, ja sen (sekä vaalean värin) takia varmaan näyttääkin isommalta. On se kyllä aikamoinen komistus, ei mikään ihme että kerää huomiota ihmisten ilmoilla! ;)

Sunnuntaina kävi vieraita synttärikahveilla, ja Velho sai hirmuisen kasan uusia hienoja leluja, jotka olivat kaikki niin kivoja että piti yrittää samanaikaisesti leikkiä niillä kaikilla. Velholta lämpimät kiitokset 'isoäidille' tuliaisista!













perjantai 1. helmikuuta 2013

Kakara kasvaa kohinalla

Ipana kasvaa tosiaan ihan silmissä, ja meidän vaaka väittää että painaisi jo lähemmäs 8,5 kg, mutta saattaa kyllä vähän heittääkin. Miten se voikin kasvaa tuollaista vauhtia, vaikka tuntuu että on ihan läpipasko! Tulosteen määrä on siis aika huikea, ja vaihdettiinkin nyt testiksi Golden Eagle Acanan Puppy & Junior -nappulaan, niin katsotaan onko mitään vaikutusta ja mitä maha sanoo ylipäätään. Ainakin tuntuu maistuvan! Ainoa viljanlähde on kaura, eli korkeaglykeemisiä viljoja (esim. riisi, maissi) ei tuosta löydy. Toinen hyvä vaihtoehto voisi olla Brit Care (vehnätön ja maissiton), mikäli Acana ei jostain syystä tunnu sopivalta.

Tälläkin viikolla on nähty kavereita ja pidetty riekkutreffejä jo useamman kerran. Eilen tavattiin Velholle ihan uusi tuttavuus, seropi Rem, joka ei tosin hirmuisesti innostunut pennun kanssa leikkimään, Saga kun oli paljon miellyttävämpi ja aikuisempi kaveri, ja sopivan kokoinenkin ;) Mutta Velho on kyllä ihan käsittämättömän rohkea pentu, kun Rempulaa piti käydä vähän väliä haastamassa, ja vaikka välillä sai pienen ärähdyksenkin jos tunki liian iholle, niin ei mennyt montaa sekuntia niin taas pyörittiin häntä viuhtoen ympärillä ja yritettiin kutsua leikkiin!

Eilisen pentuklubin luento käsitteli pennun fysiologista kehitystä, liikuntaa yms. Nyt oli jopa ihan kiitettävästi porukkaa: meidän lisäksi viisi koirakkoa. Paljon tuli hyvää ja jo ennestäänkin tuttua tietoa, mutta myös vähän turhan varoittelevaa tekstiä; ei hihnalenkkejä, ei portaissa kiipeilyä, ei hyppimistä, ei MITÄÄN... No onhan tuossa paljon tottakin, mutta puollan kyllä edelleen sitä etten lappalainen mene kasvuiässäkään rikki liikunnasta kunhan mennään pennun ehdoilla - ja tosiaan Velhollakin suurin osa liikunnasta tulee riekkumisesta ja painimisesta, sekä vapaana olosta vaihtelevassa maastossa. Hihnalenkit ovat toistaiseksi melko lyhyitä, ja niiden tarkoitushan onkin tässä vaiheessa vain opettaa hihnakäyttäytymistä ja ohittamista, ja tietty ympäristökasvatusta siinä sivussa. Enkä usko että portaiden kiipeämisestä kerran päivässä on haittaa, kun Velho kuitenkin hallitsee sen niin hyvin, ja on motorisesti jo tosi hyvin kehittynyt. Alaspäin ollaan vielä kannettu, ihan jo senkin takia ettei vahingossa pyllähdä mukkelismakkelis, kun nuo ovat kuitenkin aika jyrkät ja liukkaat portaat. Itsehän vetäisin persuksilleni pari viikkoa sitten, kun en katsellut jalkoihini ja oli vielä kitkattomat villasukat jalassa. Kukaan ei kuulemma ole koskaan kaatunut noissa portaissa, joten kaipa sitä pitäisi olla ylpeä, kun ensimmäisenä pääsee sen kunnian ottamaan ;) Onneksi selvisin vain käsivarren ruhjeilla, ja pari päivää oli paikat vähän jumissa.

Pari juttua kuitenkin laittoi miettimään, jos palataan pentuluennon aiheisiin. Matothan me otettiin kokonaan pois lattioilta, jotta vältyttäisiin mahdollisimman hyvin pissavahingoilta, mutta tuolla oli puhetta paljaista lattioista ja miten yllättävänkin paljon koirille tulee jumeja, kun niillä liukastellaan ja peuhataan. Ja meillähän varsinkin tuo laminaatti on aika ikävä siinä mielessä; Sagakin välillä liukastelee kun hyppää sänkyyn tai sieltä alas. Makkariin laitettiin nyt matto takaisin, ja voisihan noita uhrata jokusen enemmänkin. Eihän se ole kuin pissaa, ja sen saa siivottua pois ;) Sitä paitsi tosi vähän tulee enää pissoja sisälle ylipäätään, ja niistäkin suurin osa hienosti paperille.

Toinen juttu, mihin voisi kiinnittää enemmän huomiota, on venyttely ja lämmittely. Eli esim. ennen lenkkiä tai painimatseja vähän raajojen ojentelua ja kevyttä "hierontaa", lähinnä siis ihan silittelyä. Sagallahan tuota olenkin harrastanut välillä, varsinkin kylmillä ilmoilla. Ja oma-alotteisesta venyttelystä voisi jopa ruveta kehumaan, ja ottaa sille jonkun käskysanan mukaan.


Uusi sänky ja paisti!


Tääkin piti tutkia.


Villipeto poskikarvat veressä - no ei kai, kun se on vaan tuosta takana olevasta
sokkelista tarttunutta väriä...





Rempulan hienot pilkkusukat!

Vitoa kiinnostaa vain pallo.

Osataan me relatakin!